2026/07/16
Tällä kertaa haluaisin tarkastella yksityiskohtaisesti historiallisia syitä siihen, miksi pianossa on 88 kosketinta. Pianon 88 koskettimen (A0–C8) taustalla on soittimen kehityksen historia ja sen sävelalueen laajeneminen. 88-koskettimen pianon vakiintuminen on monimutkaisen musiikillisten, teknisten ja historiallisten tekijöiden yhteisvaikutuksen tulos.
Klikkaa tästä osallistuaksesi pianokokeeseen
1. Varhaiset pianot ja niiden sävelalueen kehitys
Varhaiset kosketinsoittimet
Pianon esi-isät, kuten klavikordi ja cembalo, olivat alun perin noin neljän oktaavin (noin 50 koskettimen) sävelalueella. Verrattuna nykypäivän pianoon, näillä soittimilla oli rajallinen sävelalue, ja myös äänenvoimakkuuden ja sustainin hallinta oli rajoitettua.
Mikä on klavikordi?
Klavikordi, joka ilmestyi Euroopassa noin 1300-luvulla, on yksi pianon edeltäjistä.
-
Ominaisuudet: Tuottaa äänen lyömällä kieliä suoraan tangenteilla (pienillä metallilevyillä).
-
Äänenvoimakkuus on hyvin alhainen, joten sitä käytettiin pääasiassa yksityiseen harjoitteluun ja säveltämiseen.
-
Kyky vibratoon (bebung), mikä mahdollistaa ilmaisullisen sävelkorkeuden muutoksen sormien heiluttamisella.
-
Käytettiin säveltäjien, kuten Bachin, toimesta 1700-luvulla, mutta käyttö väheni pianon kehittyessä.
Mikä on cembalo?
Cembalo, jota käytettiin laajalti 1500–1700-luvuilla, on toinen pianon esi-isä.
-
Koskettimen painaminen aktivoi mekanismin nimeltä “jack”, joka näppäilee kielet sulkakynästä tai muovista tehdyllä plectrumilla.
-
Tämä rakenne tekee äänenvoimakkuuden vaihtelusta vaikeaa ja tuottaa kirkkaan, selkeän äänen.
-
Cembaloja käytettiin laajasti Bachin ja Händelin aikaan ja ne olivat olennaisia barokkimusiikissa.
-
Vaikka käyttö väheni pianon yleistyessä, niitä käytetään yhä historiallisesti informoiduissa esityksissä ja silloin, kun halutaan ainutlaatuinen sointiväri.
Barokki- ja klassinen musiikki
Barokin (1600–1700-lukujen) ja klassisen kauden (esim. Bach, Mozart) musiikki oli sävelletty suhteellisen kapealle alueelle. Klavikordin tai cembalon sävelalue riitti, joten soittimien laajentaminen ei ollut kiireellistä. Ajan myötä säveltäjät kuitenkin tarvitsivat laajempaa sävelaluetta, mikä vauhditti pianon kehitystä.
Klikkaa tästä osallistuaksesi pianokokeeseen
2. Varhaisten pianojen käänteiset koskettimien värit
Historiallisesti joissakin varhaisissa kosketinsoittimissa koskettimien värijärjestys oli päinvastainen kuin nykyään. Nykyisen pianon rakenteen ymmärtämiseksi tarkastellaan koskettimiston historiallista kehitystä.
1. Varhaiset koskettimistot ja koskettimien värit
-
Organa ja portatiiviset urut (n. 1300-luku): Joissakin oli mustat luonnolliset koskettimet ja valkoiset alteroinnit. “Pääkoskettimet” (nykyiset valkoiset) olivat mustia ja puoliaskeleen koskettimet (nykyiset mustat) valkoisia. Tämä saattoi johtua puun mustalla värjäämisestä tai eebenpuun käytöstä pääkoskettimissa.
-
Klavikordit ja varhaiset cembalot (1500-luvun jälkeen): Valko-musta-asettelu vaihteli soittimen mukaan. Mustan ollessa pääväri ja valkoisen sekundääriväri oli silti yleinen.
2. Miksi valkoiset koskettimet vakiintuivat
-
Parantunut näkyvyys: Valkoisen norsunluun tai puun käyttäminen pääkoskettimissa helpotti niiden erottamista. Tummat koskettimet auttoivat soittajia löytämään sormensa.
-
Materiaalikustannukset ja saatavuus: Eebenpuu oli harvinaista ja kallista, mikä teki massatuotannosta vaikeaa. Halvemmat puut, kuten vaahtera tai pyökki, tai norsunluu, tulivat pääkoskettimiksi, eebenpuu sekundääriksi.
-
Helppous soittaa: Pitkien valkoisten koskettimien asettaminen pääsävelille helpotti C-duuri-skaalan soittamista. Tämä asettelu sopii luonnollisesti käsiliikkeisiin, parantaen suorituksen tehokkuutta.
-
Bachin vaikutus: Barokkimusiikissa käytettiin yhä enemmän kromatiikkaa, mikä vaati standardoitua koskettimistoa. Teokset kuten Bachin Well-Tempered Clavier edistivät visuaalisesti ja musiikillisesti loogista asettelua.
3. Nykyaikainen pianon asettelu
1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa valkoiset pääkoskettimina ja mustat sekundäärisinä koskettimina vakiintuivat täysin. Tämä helpotti nuottien lukemista ja näkyvyyttä suurissa konserttisaleissa.
4. Poikkeukset
-
Käänteiset pianot (Hoffmann-pianot): 1800-luvulla joissakin pianoissa oli mustat luonnolliset ja valkoiset alteroinnit, mutta ne eivät yleistyneet.
-
Sähkökoskettimistot: Jotkut nykyaikaiset digipianot ja syntetisaattorit sallivat koskettimien värien mukauttamisen.
5. Yhteenveto
Varhaisissa koskettimistoissa musta oli joskus pääväri ja valkoinen sekundääriväri. Valkoinen pääkoskettimena oli käytännöllisempi näkyvyyden, kustannusten ja soitettavuuden kannalta. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa tämä asettelu vakiintui ja on säilynyt nykypäivään asti.
Klikkaa tästä osallistuaksesi pianokokeeseen
3. Pianon kehitys ja sävelalueen laajentuminen
-
1700-luvun lopusta 1800-luvun alkuun (pianon synty): Pianon keksi Bartolomeo Cristofori noin vuonna 1700. Hän esitteli vasaramekanismin, joka mahdollisti dynamiikan hallinnan ja loi ensimmäisen kosketinsoittimen, jolla voitiin ilmaista äänenvoimakkuutta. Tämä innovaatio laajensi musiikillista ilmaisua ja korvasi vähitellen klavikordin ja cembalon pääasiallisina kosketinsoittimina.
-
1800-luvun alku (klassinen musiikkikausi): Säveltäjät kuten Mozart ja Beethoven lisäsivät pianon kysyntää. Teokset vaativat laajempaa sävelaluetta ja parempaa dynamiikan hallintaa.
-
Mozartin aika (~1700-luvun loppu): Sävelalue noin viisi oktaavia (60 kosketinta), ääritasot (A0–A1 ja C7–C8) harvoin käytössä.
-
Beethovenin aika (~1800-luvun alku): Sävelalue laajeni kuuteen oktaaviin (72 kosketinta), ja matalia ja korkeita säveliä käytettiin usein.
-
-
1800-luvun keskivaihe–loppu (romanttinen kausi, Liszt, Chopin): Romanttiset säveltäjät kuten Franz Liszt ja Frédéric Chopin laajensivat pianon teknisiä ja ilmaisullisia rajoja. Teokset käyttivät laajaa sävelaluetta, mikä johti noin seitsemän oktaavin (85 koskettimen) pianoihin, luoden pohjan nykyiselle 88-koskettimen standardille.
4. 88-koskettimen pianon vakiintuminen
-
Steinway ja standardointi: 1800-luvun lopulla Steinway & Sons tuli johtavaksi pianonvalmistajaksi. Heidän 88-koskettimiset pianonsa (1870-luvulla) tarjosivat optimaalisen tasapainon, sävelalueen ja äänenlaadun, ja niistä tuli maailmanlaajuinen standardi.
-
Syyt 88 koskettimeen:
-
Fyysiset rajoitteet: Alimmat sävelet vaativat erittäin pitkiä ja jännittyneitä kieliä, joiden tuottaminen selkeästi oli vaikeaa.
-
Korkeimpien sävelten rajat: Korkeimmat sävelet saattoivat kuulostaa metallisilta ja epämiellyttäviltä, ja niitä tarvittiin harvoin musiikillisesti.
-
Musiikilliset näkökohdat: Sävellyksissä käytettyjen sävelten perusteella 88 kosketinta kattoi lähes kaikki musiikilliset tarpeet. Romanttiset säveltäjät hyödynsivät koko 88-koskettimen aluetta ilman tarvetta lisäkoskettimille.
Klikkaa tästä osallistuaksesi pianokokeeseen
-
5. Pianos with more than 88 keys
-
Erikoispianot, joissa on 92 tai 97 kosketinta (esim. Bösendorfer Imperial), ovat olemassa, mutta niitä käyttävät pääasiassa elokuvasäveltäjät tai nykyajan muusikot.
-
Klassiseen ja suosittuun musiikkiin 88 kosketinta riittää.
-
Bösendorfer Imperial: 97 kosketinta, ulottuu C0:aan asti syvemmille bassoille.
-
Tarjoaa rikkaan resonanssin ja laajan alarekisterin.
-
Suosittu säveltäjien ja pianistien, kuten Ferruccio Busonin ja Franz Lisztin, keskuudessa.
-
Ominaisuuksia: Resonointirunko, joka vahvistaa ääntä koko pianossa, Wieniläistyylinen sointiväri, käsintehty runko ja huolellisesti kuivattu kuusi erinomaisen äänenlaadun takaamiseksi.
-
Yhteenveto:
88-koskettimen piano vakiintui musiikillisen tarpeen ja fyysisten rajoitteiden tasapainon seurauksena. 1800-luvun lopulla tarvittava sävelalue oli pääosin 88 koskettimen sisällä, ja tästä tuli optimaalinen ja pysyvä standardi.
Klikkaa tästä osallistuaksesi pianokokeeseen